Chapter 5) I Wanna Dirty Magic and Some secret family (with you)

Olimme suorittaneet ostos reissun OC Guns (take away granades and some ammunition too) kylä kaupassa. Nyt olimme matkalla Christ-Allisen limusiinillä kohti kohtaus paikkaa X, josta meidän oli jatkettava subi-hubi veneellä veden alla kohti tuntematonta saarta. Olin ajatuksissani miettinyt jo kaiken etukäteen, ajatellut miten pelastamme Maximuksen ja kilistäisimme hiki-maljat kunnioituksena toveruudellemme. Mietin kuitenkin että tämä voi myös olla osa Tohtorin X-Y Tolin suunnitelmaa. Christ-Allinenhan on voinut huiputtaa meitä koko tämän ajan, ja nyt olemme Philippiinan kanssa menossa pahaa aavistamatta kohti tuomiotamme. Kuitenkin meillä ei ollut muita mahdollisuuksia, joten kuten kuuluisa psyko-filosofisti Jéan Parme kerran sanoi, ”Make a day or a dime either way you are running out of time”.
Christ-Allinen hihkaisi, perillä ollaan. Astuimme ulos autosta ja hämmennyksemme oli totinen. Edessämme oli kaksikerroksinen subi-hubi vene, josta puuttui kuitenkin jotain. Kysyin Christ-Alliselta, missä on katto, eikö meidän pitänyt mennä veden alaisia teitä kohti saarta. Christ-Allinen vastasi minulle että henkeä pidätellen tietenkin, kummallisia sinäkin kysyt. Tunsin kuinka verisuoneni päässäni alkoi sykkiä. Philippiina sanoi Great Nortern Amadeus, Musical epidemicus. En ymmärtänyt mitä hän hössötti, mutta kuitenkin rauhoituin hieman ja kysyin. Any Ideas, lost boys. Hiljaisuus peitti maan, mitä nyt tulisi tapahtumaan. Limusiinin takaluukusta kuului koputus ääntä. Kysyin humoristiseen sävyyn Christ-Alliselta, onko juudas lukittuna sun takakonttiin. Christ-Allinen hymähti, ensimmäisen kerran näin hänen hymyilevän, ja vastasi EI. Siellä on Muhamaha Ali-Haba jonkun pahuksen lampun kanssa, jota se hinkkaa enemmäin kuin minä itseäni. Väittää hengen asuvan siellä. Luulen kuitenkin että sen lampun henki on pullon henki joka on jäänyt eilis illan jäljiltä mahaan pyörimään. Pyysin avaamaan takaluukun. Ojensin käteni Muhamahalle ja pyysin häntä tulemaan ulos. Hän totteli, ehkä jopa liian avuliaasti. Pyysin saada katsoa lamppua. Sain lampun käteeni, käänsin sitä, pyörittelin ja haistelin sitä. Vai että henki, mitenkäs sen saa täältä ulos, kysyin hieman epäuskoisena. Muhamaha vastasi, hinkkaa, hinkkaa kohta se vinkkaa. Aloitin hinkkauksen, kohta jo hinkkasin nopeammin. Philippiina tuli kohta mukaan, ja hetken päästä hinkkaajia oli jo neljä kappaletta. Neljä epätoivoista sielua, jotka kohtalo on yhteen saattanut hinkkasivat nyt meren rannalle pientä lamppua, hyräiimme myös genie in the bottle biisin melodiaa, tiesimme mitä olimme tekemässä, ainakin kyseisellä hetkellä. Suuri sumu kohosi lampun kaulasta paljastaen sinisen barbaaribaban näköisen otuksen eteemme. Otus kysyi, “Three times you can ask and go, after that I will take your soul”. Miettisin puhuiko hän kannuista ja oliko hän menossa seouliin vai mitä ihmettä hän höpisi. Kysyin,” I guess we have one wish?”. Otus oli hiljaa. Philippiina huusi vierestäni, “Hey blue shit, put a sealing in our ship”. Hetkessä subi-hubi venessä oli katto. Miettisin mitä me tällä likaisella magialla vielä tekisimmekään, kunnes Christ-Allinen huusi perään. Anna mulle viiniä ja leipää. Hetken mielijohteesta tönäisin Christ-Allisen takaluukkuun ja huusin, Shut the fuck up Christ sake. Otus seisoi edessäni, tietäen antaneensa jo kaksi toivetta. Odottaen kolmatta, meidän tulisi olla tarkkoja mitä sanomme. Päätimme lähteä kohti saarta, ajoimme limusiinin subi-hubiin sisälle. Ja erkanimme rannasta. Syödessäni leipää ja maistellessani viiniä tiesin että kohta olisimme päämäärässämme, huippu olisi jo saavutettu. Nyt katsotaan henkinen kestävyys sekä kisa kunto. Tiesin olevani valmis tehtävääni, tehtävään johon olin valmistautunut koko elämäni. Katsoin valokuvaa jota pidin lompakossani, se oli kuva minusta, philippiinasta sekä maximuksesta. Mietin I wanna secret family with you, guys...to be continued